Ja taas täällä,heippa vaan.Ompeluspöydällä oli iso kasa äidin virkkaamia neliöitä.Antoi ne minulle,kun ei enää niistä mitään halunnut rakentaa.Minähän rakensin. |
Reunapitsiin laitettiin sitten enemmän mun värejä.Nyt on sitten äitin neliöt ja mun pitsireunus yhdistetty. |
Laitetaanpa se tuohon isännän telkkutuoliin.No,nyt mulla on yks peitto lisää,mitä pitää käydä ojentelemassa=) |
10 kommenttia:
Ihania neliöitä. Tulipa kaunis yhdistelmä.
Olette kyllä molemmat niin taitavia ja ahkeria.♥
Tuo on arvokas peitto...äidin ja tyttären yhdessä tekemä!
Täällä paistaa aurinko, mutta on pureva viima...ei lainkaan mukavaa lenkkeilysää....:)
Lämmipää odotellaan, eikös keväästä luvattu huippu lämmintä...:)
Yhteistyössä on voimaa, ja hyvä, että peitto tuli käyttöön, eikä jäänyt ruuduiksi..
Minäkin näin ne ihanat revontulet, olin tulossa jumpasta illalla ja meinasin ajaa autolla ojaan, kun piti tihrustaa taivaanrantaan. Kauniita olivat.
Tuo Irmastiinan kommentti huippulämpimästä keväästä lohdutti...toivoisin niin, että pian saataisiin kevät, aurinkoineen ja lämpöineen.
♥ ihanaa yhteistyötä!
Ja onpa nätti pikkupeitto:)
Jaana dear, I thank you for caring and always say it is very nice to talk to you.
Must be nice to see the lights that said, the nature manifest the glory of God.
His works are getting beautiful, loved.
Beijs, Rose.
Suloisia neliöitä!
Revontulia en onnistunut näkemään, täytyy toivoa, että joku vuosi pääsen niitä Lappiin asti talvella katsomaan.
Kaunis peitto ja ihanaa kun olette yhteistyössä sen tehneet!
Me ihailtiin sunnuntai-iltana revontulia. Upeita olivat!
Tulipa kaunis peitto! Meilläkin näkyi sunnuntaina komeat revontulet...
.Jaana darling, I love your scraps.
Always very affectionate.
A good day's work for you too.
Kisses. Rose.
Lähetä kommentti