Niinpä.

Mutta elämä jatkuu,kaikesta huolimatta.Ja siksi nostinkin ison tontun keittiön sohvalle.Joulun odotus voi alkaa:)Ihanaa tunnelmointia,joulumusiikkia,joulutuoksuja:)Tänä vuonna ajattelin tehdä joulutalon taikataikinasta(3 dl jauhoja  ,1,5 dl suolaa  ,1,5 dl vettä ja 1 rkl öljyä.)Mutta palataan siihen sitten myöhemmin:)Toivottelen sulle ihanaista viikkoa ja loppuviikosta saadaan jo kuivempaa ja talvisempaa keliä. heippa sulle!

Maailma

muuttuu- the world is changing.Love is all we need! Make love,not war! Rauhaa maailmaan!

Eihän

sulla sattuis olemaan tyhjiä lasipurkkeja? Tokihan niitä multa löytyy.Sitten liotellaan niitä kuumassa vedessä ja hangataan (taatusti pikaliimaa)etiketit pois.Pestään ja kuivatellaan,Sitten otetaan virkkuukoukku kauniiseen kätöseen ja lanka tietty myös mukaan.Sitten virkataan päällyset lasipurkkeihin.Koristellaan haluamalla kuviolla.Liimataan tarvittavat osat yhteen.Sytytetään kynttilä ja nautitaan :)Valoa pimeyteen! Mukavaa viikon jatkoa sulle ja näkymisiin:)

Jos

Tilda kirjoja katsellessa ei synny inspistä,niin ei sitten mistään.Kuvia katsellessa voipi hahmot tuntua työläiltä,ehkä vaikeiltakin.Mutta kun viitsii aikansa nyplätä,voipi saada aikaan jotakin ,vaikkei ne nyt ihan muistuta ohjeen mukaista hahmoa,vaan ei kai se ole tarkotuskaan.Joka kerta syntyy kuitenkin jotakin ainutlaatuista.Ja erilaista.Tildan talvikirjasta vuodelta 2013 syntyi Eukko pikkurilli.Siinä se nyt istua nakottaa kahvikupissa. Suloinen Eukko Pikkurilli.Terkkuja sinne ja nähdään taas:)

Yksi

päiväkuva ja iltavalolla otettuja kuvia olohuoneen nurkkauksesta.Vanhan seinäpeilin olen joskus kantanut kirpparilta kotiin.Pinnoiltaan hieman kulunut ja todennäköisesti monen maalipinnan saanut peili hurmaa minut joka päivä.Värikin on ihan kohillaan.Ei siis mikään turha ostos.Eipä muita murinoita tällä kertaa. Happy weekend ja see ya:)

Illan hämyssä

pikkuruinen keittiömme loistaa joulutähden valossa.Kohti joulua mennään:)onhan niin mukava fiilistellä,jo nyt. Kiittelen teitä upeita ihmisiä,jotka jaksatte kommentteja laittaa tänne Villa Roseen,vaikka oonkin elänyt hiljaiseloa tämän blogin suhteen.Oon kehitellyt uudenlaista ylläpitoa blogin kanssa,jotenka jatkan  hieman erilaisella tyylillä.Lopetankin tällä kertaa runosen muodossa: Aina lopulta koittaa hetki,jolloin nupussa pysyminen on tuskallisempaa,kuin riski kukkia ja kukoistaa.  Anais Nin.

Pelargoni jaksaa kukkia

Uusi koti.Muutimme kesänlopulla hiukkasen etelämpään.Silläköhän rakas pelarkuuni jaksaa kukkia,kukkia vaan.Enpä muista moista nähneeni aikaisemmin:) Palaillaan!